... oli pakko tulla tänne kertomaan, että koulujutut onkin sitten selvitelty. Ei siis tule istuttua kotona tietokoneen edessä ja naputellessa vain tarinaa ja järsittyä kynsiä. Pääsen jo nyt torstaista lähtien käymään Pajakoulussa, tekstiilipajassa. Se varmistui tänään tietty vähän aikaisemmin jo, mutta vasta nyt sain aikaiseksi laitettua tietoa tänne. Eli kirjoittamiseen ei ole aivan tuhottomasti aikaa joka päivä, vaan maanantaisin ja keskiviikkoisin on lukiotunteja 3 per päivä, ja tiistai, torstai ja perjantai kuluvat sitten Pajalla. Huisia, en malta odottaa, että pääsen sinne tekemään kaikkea kivaa!
Se, että kolme päivää viikosta menee Pajalla, tarkoittaa jonkin verran ongelmia nanolleni. Entä jos uusi idea syntyy juuri silloin, kun missään lähellä ei ole kynää ja paperia, jolle voisi kirjoittaa ajatuksensa ylös? Entä jos olen sotkeutunut pahimmalla tavalla lankoihin ja muihin mahdollisiin välineisiin, ja olisi taisteltava tie laukulle, ja siten muistiinpanovälineille? En tiedä, mutta se selvinnee torstaina, kun menen ekaa kertaa sinne. Tänään oli vain pieni esittely, ja päässä vain kummitteli aluksi, että pakko olla kiva paikka, tai olen kusessa. Muuten olisi tullut lisää lukiotunteja -.-
Tänä aamuna kun vielä olin sängyssäni lojumassa, ajattelin aika paljon nanooni liittyviä asioita. Pohdin esimerkiksi, kuinka tarkkaan suunnittelen hahmoni ennen kuin alan kirjoittaa. Päätin, että nyt minulla on päähenkilöistä aivan tarpeeksi, ja muutamasta sivuhenkilöstä on kerrottu tarkemmin. Niistä keskeisimmistä sivuhenkilöistä siis.
Tänä vuonna aion kestää nanon mansikka juissin avulla ja kai jotakin tukea kavereiltakin saa. Vaikka eivät ymmärrä, kuka oikein jaksaa aina vain kirjottaa, mutta tarpeen tullen saattavat raahata ulos kotoa, ja piristää ankeaa kirjoituspäivää. Eli siis heti perjantaina :D Alkaa heti kaikkea kasaantua, vaikka koko ajan pomppii mielessä. että aikaa pitää järjestää nanolle. No, kavereitten kanssa saattaa saada jotakin aivan hulluja ideoita, joita mahduttaa mukaan tarinaan. Joitakin juttuja olenkin jo poiminut juoneen mukaan. Toivottavasti toimivat.
Pitäisi varmaan olla jokin toinen blogi, sellainen, joka ei liity nanoon mitenkään. Saattaisi se olla kuitenkin aika hankalaa, kirjoittaa kahta samaan aikaan. Mutta kai sitä marraskuussa voi sitten ruikuttaa tänne, ja sen jälkeen harkita toista blogia muihin tarpeisiin. Tai vaikka blogi siitä, mitä ollessani Pajakoulussa tapahtuu.
Siinäpä hyvä idea.
tiistai 30. lokakuuta 2012
NaNoWriMo
Nyt kun olen mielestäni puuhastellut aivan riittävästi ulkoasun ja kaiken muunkin turhan säätämisen kanssa, on aika kirjoittaa kunnolla.
Eli tänä vuonna aion osallistua NaNoWriMo:on, jota jo viime vuonna vähän kokeilin. Eli huimat 50 000 sanaa kuukaudessa pitäisi kirjoittaa. Yhden päivän aikana pitäisi siis kirjoittaa noin 1667 sanaa, jotta pysyy aikataulussa. Joku voi tietenkin kirjoittaa enemmän yhden päivän aikana, joku vähemmän. Itse luultavasti yritän kirjoittaa jonkin verran enemmän, kun on vielä alkuinnostusta.
Tarkemmin tästä voi lukea www.nanowrimo.org
Tässä kuussa keksin kokeilla, miten mahdollisesti kykenisin kirjoittamaan tuollaista vaativaa määrää. Aloitin vasta 9. päivä tätä kuuta, joten tavoitteeksi tuli ylittää 40 000 sanaa. Vielä on huominen jälellä, ja uskon pääseväni tavoitteeseeni. Huomasin kyllä, että kolmas viikko oli aivan kamala, ei meinannut tulla millään juttua, kunnes muutin tapahtumia ratkaisevasti. Se auttoi kummasti jatkamaan, ja samalla tavalla ajattelin tehdä ensi kuussakin, jos tulee mitään tylsyysvaiheita, jolloin ei keksi jatkoa ilman loikkimista eteenpäin.
Marraskuun aiheenani on homoavioliitot. Keksin aiheen aivan jostakin puskasta eri foorumeita lukiessani, ja hylkäsin vanhan ideani melkein saman tien.
Eli kaksi nuorta poikaa, jotka ovat tunteneet toisensa ties kuinka kauan (ja seurustelleet 14 vuotiaista asti), päättävät mennä naimisiin, kun sellainen tilaisuus Suomessa avautuu. Tapahtumahetkellä naimisiin voi vielä mennä vasta Helsingissä, joten köyhät opiskelijapojat päättävät säästää rahaa kaikkiin menoihin, ja odottavat vielä hetken. Kerron heidän elämästään ennen naimisiin menoa, ja sen jälkeen. Tuon myös ilmi, miten Suomi ei ole vielä valmis vastaanottamaan näitä saman sukupuolen omaavia aviopareja, vaan miten pojilla tulee olemaan todella rankkaa saadakseen lähipiirinsä hyväksynnän. Tiedossa on siis masentumista ja itsetuhoisia ajatuksia, mutta kerron myös, miten onnellisia pojat ovat yhdessä.
On se aika jännää, että kirjoitan kahden pojan suhteesta, vaikka minulla ei itselläni ole hajuakaan mitä sellaisessa suhteessa voisi oikeasti tapahtua. Sen takia tarinani ei viittaa mihinkään todelliseen. Siinä kerron lähinnä omia ajatuksiani, ja pohdintoja siitä, mitä se voisi olla. Kaikki hahmot olen tietenkin keksinyt omasta päästäni, ystäväni heitellessä nimiehdotuksia facebookin kautta.
Yritän siis keskittyä homojen asemaan, enkä niinkään kahden pojan väliseen rakkauteen. Tai mistä sitä tietää, mitä keksin matkanvarrella kirjoittaa. Tästä siis 50 000 sanaa, ei helppoa. Mutta tahdon yrittää, ja katsotaan siis, mitä tästä oikein tulee.
Eli tänä vuonna aion osallistua NaNoWriMo:on, jota jo viime vuonna vähän kokeilin. Eli huimat 50 000 sanaa kuukaudessa pitäisi kirjoittaa. Yhden päivän aikana pitäisi siis kirjoittaa noin 1667 sanaa, jotta pysyy aikataulussa. Joku voi tietenkin kirjoittaa enemmän yhden päivän aikana, joku vähemmän. Itse luultavasti yritän kirjoittaa jonkin verran enemmän, kun on vielä alkuinnostusta.
Tarkemmin tästä voi lukea www.nanowrimo.org
Tässä kuussa keksin kokeilla, miten mahdollisesti kykenisin kirjoittamaan tuollaista vaativaa määrää. Aloitin vasta 9. päivä tätä kuuta, joten tavoitteeksi tuli ylittää 40 000 sanaa. Vielä on huominen jälellä, ja uskon pääseväni tavoitteeseeni. Huomasin kyllä, että kolmas viikko oli aivan kamala, ei meinannut tulla millään juttua, kunnes muutin tapahtumia ratkaisevasti. Se auttoi kummasti jatkamaan, ja samalla tavalla ajattelin tehdä ensi kuussakin, jos tulee mitään tylsyysvaiheita, jolloin ei keksi jatkoa ilman loikkimista eteenpäin.
Marraskuun aiheenani on homoavioliitot. Keksin aiheen aivan jostakin puskasta eri foorumeita lukiessani, ja hylkäsin vanhan ideani melkein saman tien.
Eli kaksi nuorta poikaa, jotka ovat tunteneet toisensa ties kuinka kauan (ja seurustelleet 14 vuotiaista asti), päättävät mennä naimisiin, kun sellainen tilaisuus Suomessa avautuu. Tapahtumahetkellä naimisiin voi vielä mennä vasta Helsingissä, joten köyhät opiskelijapojat päättävät säästää rahaa kaikkiin menoihin, ja odottavat vielä hetken. Kerron heidän elämästään ennen naimisiin menoa, ja sen jälkeen. Tuon myös ilmi, miten Suomi ei ole vielä valmis vastaanottamaan näitä saman sukupuolen omaavia aviopareja, vaan miten pojilla tulee olemaan todella rankkaa saadakseen lähipiirinsä hyväksynnän. Tiedossa on siis masentumista ja itsetuhoisia ajatuksia, mutta kerron myös, miten onnellisia pojat ovat yhdessä.
On se aika jännää, että kirjoitan kahden pojan suhteesta, vaikka minulla ei itselläni ole hajuakaan mitä sellaisessa suhteessa voisi oikeasti tapahtua. Sen takia tarinani ei viittaa mihinkään todelliseen. Siinä kerron lähinnä omia ajatuksiani, ja pohdintoja siitä, mitä se voisi olla. Kaikki hahmot olen tietenkin keksinyt omasta päästäni, ystäväni heitellessä nimiehdotuksia facebookin kautta.
Yritän siis keskittyä homojen asemaan, enkä niinkään kahden pojan väliseen rakkauteen. Tai mistä sitä tietää, mitä keksin matkanvarrella kirjoittaa. Tästä siis 50 000 sanaa, ei helppoa. Mutta tahdon yrittää, ja katsotaan siis, mitä tästä oikein tulee.
Tilaa:
Kommentit (Atom)