The End

Niin kuin olen aikaisemmin tehnyt selväksi, tarina sai onnellisesti loppunsa. Nyt tulin siihen tulokseen, että olisi kannattanut kirjoittaa enkuksi, sanamäärä olisi tullut paaaaljon helpommin. Nanon jälkeen keksin kirjoittaa tarinaa enkuksi, kokeilla miten sillä kielellä onnistun. Okei, jonkun verran piti ja pitää tietenkin katsella sanakirjasta sanoja, mutta ajan myötä sekin on helpottanut.

Ensi vuonna siis enkuksi, jos mieli pysyy samana. Tarkoitus olisi nyt vuoden aikana harjoitella oikein kovasti, jotta olisin oikein taitava englannin kielessä, jotta voisin ilman sanakirjoja kirjoitella helpommin paljon sanoja. Tjaa, näitä juttuja pohdin varmaan uudessa, varsinaisessa blogissani, jos sellaisen saisin tehtyä tässä lähiaikoina. Tänään oli sopivasti viikon viimeinen koulupäivä, joten aikaa aikaa taitaa järjestyä ;)

The End siis tälle blogille. Poistan vasta vähän myöhemmin (jos poistan).

50,804

Näin sanoo nanowrimo.org laskuri, kun tyrkkäsin koko nanoni sinne. Ei ole enää aikomustakaan kirjoittaa mitään uutta tai yllättävää nanooni, joten tämän vuoden puristukseni jääköön tähän. Ensi vuonna sitten uudelleen katsotaan, josko silloin saisi pidemmän. Ensi vuodesta vain kun en tiedä yhtään mitään, enkä kyllä edes ensi keväästä btw...

Sen sentään tiedän, että ensi kuussa editoin koko hormoporno tuotokseni, ja tarkoituksena olisi saada sänkyhommat deletoitua minimiin. Kun se ei ollut ihan tarkoitus, MUTTA ne ovat korvaamassa erittäin puutteellista kuvailuani, joten ne nyt sitten saavat olla siellä. Ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mihin versioon olen tyytyväinen. En ainakaan tähän ensimmäiseen.

Unohdin jo mikä pointti tässä oli. Varmaan se, että sanamäärä nousi liki 800.

Se on siinä!

Kyllä, viime yönä, vain niukasti tämän päivän puolella sain kasaan 50,000 sanaa. Silloin tuli kymmenen sanaa päälle, mutta nyt kun kirjoittelin lopun, lopputulokseksi tuli siis 50,075 sanaa. Siihen oli hyvä lopettaa, enkä voisi edes kuvitella jatkavani tarinaa sen pidemmälle. Tietenkin vielä olisi editointi, mutta siitä en aio murehtia vielä. Tai en ainakaan tänään, koska aion palkita itseni pelaamalla wowia oikein kunnolla, nyt kun ei ole enää paineita saada nano kirjoitettua.

Ei se vieläkään ole oikein iskostunut tajuntaan, että ihan oikeasti 24 päivässä sain kirjoitettua niin mahdottoman paljon. WOU!

Jes, jes, jes, jes!!!

Enää alle 4,000 sanaa, ja sitten 50,000 sanaa tässä kuussa on kirjoitettu. Olen toooosi ylpeä itsestäni, ja toivon saavani tämän viikon aikana sen kirjoitettua. No olisihan se aika pönttöä hidastella loppua niin paljon, että kirjoittaisi vain parisataa sanaa päivässä, että ei varmana tulisi lopetettua ennen viimeistä päivää.

Joo taidan palailla takaisin kirjoittamaan, koska muuten Aleksi ja Santeri jäisivät vaikka kuinka pitkäksi aikaa aika kiusalliseen tilanteeseen.

Silloin kyllä räjähtää, kun kaikki sanat ovat kasassa!

Odotan sitä.

Tietty.

Vapaa päivä

Tänään on siis vapaata, koska pajalle ei tarvitse mennä. Joten tänään on ruhtinaallisesti aikaa kirjoitella nanoa, joka alkaa nopeasti kallistumaan loppunsa puolelle. Pitää vähän yrittää venyttää, ettei koko tarina lopu vain muutamaa sanaa vaille 50,000. Se olisi suorastaan kamalaa.

Perjantaina tuli kirjoitettua huimat 5,555 sanaa, joten tänään olisi aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kirjoittaa samalla tavalla. Paremmatkin, koska perjantaina kävin pajalla, tulin kotiin jossain kahden maissa ja sen jälkeen istahdin koneen ääreen. Oisko neljä tuntia mennyt, vai peräti viisi tuohon huimaan määrään.
                 Ja nyt, kello 12, minulla on aikaa 9 tuntia kirjoittaa. Yritän käyttää sen mahdollisimman hyvin. En tietenkään saa mitään isoja lukemia, mutta pääasia on, että tarina edistyy. Sanoja nyt on 41,430.

40,000 rikki!

Kuten otsikko jo kertoo, tuo upea tulos on ylitetty! Tänään koulussa tuli sellainen kirjoiteltua ennen tuntien alkua, kun satuin saapumaan koululle n. 1,5h etuajassa. Ihan vain sen takia, etten kotiin viitsinyt mennä siksi ajaksi, ja kun vielä sain kyydin kouluun ja sieltä sitten kotiin.

Samalla minulle selvisi, että nyt kirjoitan parhaillani ennätystarinaani. Edellinen oli vain himpun verran yli 40,000, olisiko kenties ollut 19 sanaa yli. Noh, nyt on se ylitetty noin kuudella sadalla sanalla, ja on aivan upea fiilis. Tuntuu kuin alussa olisi ollut todella vaikeaa saada juttu alkuun, ja nyt sitä tekstiä tulee aivan kunnolla. Miksi? Jaa, en tiedä. Kivaa tämä silti on. Tänään tähtään yli siitä ~41,670 sanasta, ja loppu viikosta olisi mukavaa saada 50,000 rikki. Tuntuu vielä tässä vaiheessa viikkoa, että ei mene, mutta kaikki on mahdollista.

WhoaAaAaAaAaAaA!!! :) Hyvä fiilissssss :D

Melkein!

Alkaa jo tuntua siltä, että 50,000 on jo melkein saavutettu. Okei, kasassa on hiukan yli 37,000. On se paljon lähempänä kuin vaikka puolen välin 25,000. On siis aihetta juhlaan, koska olen edelleen huimasti edellä, ja se on kiva tunne. Nyt pitäisi lukea viimeiset 109 sivua sitä **** kirjaa, joten tänään en taida kirjoittaa enempää. Vaikka juuri nyt sitä tekstiä tuntuisi tulevan vaikka kuinka kivasti. Vähän sama kuin perjantaina tuli se 5,555 sanaa ihan helposti. Tai no aika helposti. Ei tarvinnut kovin kovasti vääntää, jotta sain ne sanat kirjoitettua. Eilen oli vähän vaikeampaa, mutta taas tänään tuntuu tekstiä tulevan aika kivasti. Huh!

Keksin vasta eilen tehdä kaikkien viiden parhaan ystäväni joululahjat käsin. Se on aika iso projekti, joten minun on hillittävä itseni vielä tässä kuussa, jotta en unohtaisi tehdä nanoa loppuun niiden takia. Kyllä niitä silloin tekee kun tulee tarinassa sellainen pohdittava kohta, kun ei tiedä mitä kirjoittaa. Silloin otan varmasti puikot käteen, ja neulon samalla kuin pohdin oikeata tapaa jatkaa. Uskon silloin tarinaa tulevan kunnolla. Tai ainakin toivon niin.

Olisi tietenkin todella ihanaa saada 40,000 rikki vielä tänään, mutta en usko minusta olevan siihen. No, aina voi toivoa.

La untai

Heti aamulla kun heräsin, tiesin erään asian. Tänään ei tulisi todellakaan kirjoitettua saman verran kuin eilen, vaikka tänään olisi vaikka kuinka paljon enemmän aikaa. Ai miksi? Koska koulu.
               Eilen sain luettua about 100 sivua. Jäljellä on vain reilu 200. Eli tänään ja huomenna olisi noin 200 luettavana, ja tiedän ihan kokemuksesta, että sunnuntaina ei saa mitään aikaiseksi. Ei siis mitään. Paitsi kirjoittaminen luonnistuu silloin. Koulujutut ei. Tänään on siis luettavana liki 200 sivua, jos aion saada typerän kirjan luettua maanantaiksi.

Se taas vie aikaa nanon kirjoittamiselta, mikä on saanut mukavasti puhtia. Oikeastaan eilen tuli kunnon ylisuoriutujan olo, kun havaitsin olevani aikataulustani neljä päivää etuajassa. Tänään aion pitää sen samassa tahdissa, mutta mitä vain voi tapahtua, joten pitää varmaan kirjoittaa vielä enemmän. Maanantaina ei varmana tule sitä upeaa 1667 sanaa, koska koulu ja työt. Tai voihan sitä tulla, jos inspiraatio kukkii. Suurin osa nanoon suunnittelemistani juoni jutuista on jo kirjoitettu, eli pitäisi repiä jostakin vielä vähän alle 20,000 aivan tyhjästä. Okei, ei ehkä ihan tyhjästä. Vain ihan muutamat jutut on kirjoittamatta, suurimmat jutut ovat jo menneet (eilen kirjoitin viimeisen). Nyt enää pitää saada tuo hemmetin koulukiusaaminen loppumaan, mutta sitä pitää vielä viivyttää, jotta sanamäärä ei jää alle 50,000. Se määrä on pakko ylittää. Ihan vain periaatteen vuoksi. Jos kuukauden aikana jää vielä aikaa, niin voin vaikka kirjoittaa sitä stooria, jonka piti alun perin olla nanoni tänä vuonna, mutta keksin sitten vaihtaa aihetta vähän ennen koko kuun alkua.

Joten siis, näillä mennään, toistaiseksi.

Pitää varmaan laittaa netti kiinni ja kirjoittaa vaikka seuraavat kaksi tuntia ihan kunnolla.

Ihan niin kuin se voisi onnistua.

Woah!

Kun sanoja on tullut päivässä kirjoitettua sellaiset 5,555 ja koko sanasaldo on huimat 33,360 on aika pitää tauko. Ehkä loppu päivän pituinen tauko, jotta saan luettua Jussin puuhista muutaman sataa sivua mahdollisimman nopeasti.

Palkitsen itseni tästä upeasta suorituksesta sallimalla itseni vessaan, syömään ja yhdeksältä katsomaan ihanaista Criminal Mindsia.

Fiilikset ovat aivan upeat! Toivottavasti kaikilla muillakin nanottajilla on tällaisia onnistumisen hetkiä.

Siis jotakin aivan uskomatonta!

Oli pakko päästä jonnekin kiljumaan onnessani, miten hyvin olen tänään edistynyt! Kasassa on nyt siis 31,705 sanaa eli olen ihan huimasti etuajassa! Ihan mieletön fiilis, välillä kun ei ole ollut inspiraatiota ollenkaan, kuten eilen tuli ehkä noin tonni kirjoitettua. Tänään siis 3,900 kasassa, enkä todellakaan aio jättää tähän, vaikka olisi muutakin pakollista tehtävää. Jos sitä vaikka kirjoittaisi yli 33,340 sanaa, ja jatkaisi inspiraation mukaan. Nyt on niin herkullinen kohta, että ei voi jättää kesken.
                Sen verran siis paljastan, että Aleksin mieliala laski hälyttävästi alas, ja Santeri ei ollut kotona niin Aleksi päätti juoda kunnon kännit, ja sai juuri sairaalassa vatsahuuhtelun. Siitä pitäisi sitten jatkaa jotenkin. Varmaan aika paljon pitää kirjoittaa uudestaan sitten editointivaiheessa tuota Santerin kauhua, kun hän löytää Aleksin kotoa sohvalta, ja se kaljatölkkipino siinä vieressä. Muutenkin kun Santeri joutuu odottamaan, miten Aleksille käy. Tilanne on nyt jo sen verran selvitetty, että Aleksi selviää ihan hienosti. Ei vain suostu juomaan enää tippaakaan alkoholia, jos suinkin pystyy välttämään. Hyvä Aleksi! Niin sitä pitää!

UAA!!

Pitikin mennä riemuitsemaan, että olen kaksi päivää etuajassa. Olen nyt nimittäin vain yhden päivän etuajassa, mutta ei huolta, se tilanne tulee korjautumaan hyvin pian. Onneksi inspiraatio iski, kun nanoni tänään aukaisin, sillä pitäisi lukea se hemmetin kirja viikonlopun aikana, eikä uskalla aivan kokonaan jättää nanoa kirjoittamatta sen ajaksi, koska muuten jään vähän jälkeen. Suunnitelmissani oli todellakin siis kirjoittaa joka päivä sen noin 1667 sanaa, ja sen jälkeen lukea loput päivästä tylsää kirjaa.
              Kirja on siis Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla. Kirjoitin sen äsken kolme kertaa väärin. Oli pakko korjata kirjan nimen jokainen sana oikeaksi. Ups.

Pitäisi varmaan palata kirjoittamaan. Tällä hetkellä tuntuu todella kivalta kirjoittaa, mutta saa nähdä, miten kolmas viikko sitten alkaa. Viime kuussa kun kokeilin vähän millaista tuntuu kirjoittaa, kolmas viikko oli ehdottomasti pahin. No, se tarina on nyt hyvässä huomassa, ja siitä selvisin juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Nyt on keskitettävä kaikki ajatukset nanoon, ja sen tulen saamaan valmiiksi vaikka väkisin. Kovasti olen yrittänyt olla editoimatta, paitsi tietenkin repliikkien viivat olen korjannut. Muuten se näyttää sanamäärän väärin.

Kirjoittamisen iloa kaikille, niin nanoilijoille kuin muillekin tänne harhautuneille! :)

Tilannekatsaus

Joo taas ehdin unohtaa koko blogin olemassaolon, mutta on sitä tullut kirjoitettua aika kivasti!

Eli olen kaksi upeaa päivää etuajassa aikataulustani, mikä on aivan loistava juttu! Ei tarvitse panikoida aivan niin paljon, vaikka stressiä tietenkin tulee, kun haluaa pysyä sen pikkuisen aikataulua edellä :)

Sanoja kasassa siis yli 26,600 ja lisää vielä tietenkin tulee tänään. En ole ehtinyt kuin muutaman sanan kirjoittamaan tänään, mutta kyllä tilanne muuttuu vielä toivon mukaan ainakin muutamalla tuhannella. Pitäisi vain jostakin löytää aikaa myös yhden kirjan lukemiseen, josta olen lukenut vasta jotakin 27 sivua ja liki 400 jäljellä. Ja maanantaina pitäisi olla luettuna. Apua!

Nanon kirjoittaminen on ollut tähän mennessä aika mukavaa. Välillä on ollut pientä paniikkia sanamäärän suhteen, ja miten ei ole saanut kunnolla sanoja ilmestymään kirjoitusohjelmaan. Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä selvitty, ja toivottavasti ei tule kamalaa kriisiä enää loppukuun aikana. Voisi olla aika kamalaa, jos puuttuisi enää vain kourallinen sanoja ja aika loppuisi kesken. Siihen en kyllä suostu.

Itse tarinassa olen hyvässä vauhdissa. Jätkät on vihdoin päässyt siihen elämänvaiheeseen, kuin koko nanon idea oli. Mitäs nyt? Pitääkö loppuratkaisua venyttää ikuisuuksiin, että 50,000 tulee täyteen? Taidan kuitenkin ihan vain kiirehtimättä kirjoitella loppupuolen, vaikka meinaisi sanamäärä jäädä alle tavoitteen. Kyllä sitä vähän jotakin keksii jos ei sanat riitä. Olisi hienoa rikkoa 50,000 ihan kunnolla, eikä vain muutamalla sanalla yli. Ja kaikki laskurit eivät näytä samoja tuloksia, joten wordin laskurin olisi parasta olla oikeassa! Tai sitten näyttäisi vähemmän. Tietenkin jälkimmäinen vaihtoehto tietäisi enemmän kirjoittamista, mutta mieluummin se, kuin oikeasti sanoja olisikin alle tavoitteen. Hui kamalaa.

No, anyways, hyvin vielä pyyhkii.

Jipii!

Olen vieläkin aikataulussa, vaikka tänään ei ole ollut kauheasti aikaa kirjoittaa. Okei, kirjoitin kaverin ollessa tupakalla, seisoin siinä vieressä miniläppäri kädessä ja kirjoitin. Kylmä siinä tuli, joten tuli jatkettua enkun tunnilla. Muuta sillä tunnilla ei tullutkaan tehtyä, kuin kirjoitettua nanoa muiden esitellessä esitelmiään :D Ja koulun jälkee sitten tuli seilailtuu koulun käytävillä ja sitten kotiin ehdin joskus seitsemän jälkeen, ja silti puuttuu vain parisataa sanaa! Siis WOW! Oon totisesti ylittänyt itseni.

Kasassa siis liki 8200 sanaa, että tänään pitää vielä vähän kirjoittaa, jotta saan sanat kasaan. Huomenna pitää taas tsempata, ja koko loppuna viikkona. WIIIIIIIIIIIII !!!!!!!!!

Vihdoin aikataulussa!

Kyllä, onnistuin palaamaan aikatauluun. Kasassa on 5452 sanaa, ja lisää tulee vielä tänään. Ja muutenkin viikonlopun aikana pyrkimyksenä olisi kirjoittaa enemmän kuin olisi tarpeen, jotta sen viimeisen päivän sanat saisi kokoon edellisenä päivänä. Noh, karkaan takaisin kirjoittamaan, jos vielä juttua saisi tulemaan.

Edistystä, huh!

Viime yönä meni johonkin melkein yhteen asti, että sain eilisen sanamäärän täyteen. Siinä sitten silmät ristissä pikaisesti nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi palata kirjoittamisen pariin.

Tänään aion ohittaa 5000 sanaa kirkkaasti, jotta ei tule koulujuttuja kauheasti syrjittyä. Pitäisi vain lukea yksi kirja, tehdä ainakin kaksi isompaa tehtävää valmiiksi ja näin. Mutta nano on pakko saada kirjoitettua, koulusta ei niin väliä. Tai siis tärkeysjärjestys pitäisi olla juuri päinvastainen, mutta niin iso hätä minulla ei ole, ettenkö saisi koulujuttuja tehtyä vasta nanon kirjoittamisen jälkeen.

Mutta joo, nyt siis ollaan melkein aikataulussa, joten eiköhän sitä mennä kirjoittamaan ainakin se yli 5000 sanaa. Tosin pakko laittaa Criminal Minds taustalle...

Ei vaikuta lupaavalta

Kuten otsikko jo kertoo. Olen pulassa. Sanoja on vasta vähän yli yhden päivän tarpeen, ja toinen päivä on jo näin lopussa. Viikonlopun aikana pitää kyllä tsempata ja kirjoittaa vaikka kymmenentuhatta sanaa lisää. Nyt siis pitäisi sulkea vaikka koko netti, että voi keskittyä kirjoittamiseen.

Kun ei enää viittii vaihtaa aihettakaan, kun nykyinen aihe on sellainen, josta iso hinku kirjoittaa. Kassellaan.

Nyt se alkoi

Iik, miulla on vasta 800 sanaa kasassa, ja kohta päivä jo loppuu. Tai siis menen kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksan aamulla mennä jopa kahdeksaan pajalle. Huomenna on keittopäivä, yh.

Suorastaan ärsyttää, että ei meinaa tulla sanoja. Idea on ihan loistava, tekee mieli kirjoittaa ja suuri osa juonesta on kasassa. Toki on vielä paljon aukkoja täytettävänä, mutta ainekset kymmeniin tuhansiin sanoihin on kirjattuna raitavihkooni. Miksi siis ei meinaa tulla yhtään mitään. Piti siis tulla tänne valittamaan, jotta saisin inspiraatiota kirjoittamiseen. Tänään tosin pääsin kirjoittamaan vasta joskus viiden jälkeen, kun oli menoa heti pajan jälkeen. Plaah.

Huomennakin uhkaa tulla vajaa päivä, koska keksin olla kaverien kanssa heti pajalta päästyä. Tai sitten kun he ovat tavoitettavissa. Itse pääsen kahdelta, eli kannattaa varmaan kysellä, miten he ovat tavoitettavissa. Eli tänään olisi pakko saada sanamäärä täyteen, koska huomenna ei välttämättä ole aikaa. Enkä todellakaan tiedä, miten viikonloppuna menee. Toivottavasti viikonloppuna saan kasaan monen päivän varalta sanoja, koska lukion opinnot eivät auta nanon kirjoittamisessa.

No, katsotaan, saako Criminal Minds puhtia kirjoittamiseen.

Ei liity NaNoWriMo:on mitenkään, mutta...

... oli pakko tulla tänne kertomaan, että koulujutut onkin sitten selvitelty. Ei siis tule istuttua kotona tietokoneen edessä ja naputellessa vain tarinaa ja järsittyä kynsiä. Pääsen jo nyt torstaista lähtien käymään Pajakoulussa, tekstiilipajassa. Se varmistui tänään tietty vähän aikaisemmin jo, mutta vasta nyt sain aikaiseksi laitettua tietoa tänne. Eli kirjoittamiseen ei ole aivan tuhottomasti aikaa joka päivä, vaan maanantaisin ja keskiviikkoisin on lukiotunteja 3 per päivä, ja tiistai, torstai ja perjantai kuluvat sitten Pajalla. Huisia, en malta odottaa, että pääsen sinne tekemään kaikkea kivaa!

Se, että kolme päivää viikosta menee Pajalla, tarkoittaa jonkin verran ongelmia nanolleni. Entä jos uusi idea syntyy juuri silloin, kun missään lähellä ei ole kynää ja paperia, jolle voisi kirjoittaa ajatuksensa ylös? Entä jos olen sotkeutunut pahimmalla tavalla lankoihin ja muihin mahdollisiin välineisiin, ja olisi taisteltava tie laukulle, ja siten muistiinpanovälineille? En tiedä, mutta se selvinnee torstaina, kun menen ekaa kertaa sinne. Tänään oli vain pieni esittely, ja päässä vain kummitteli aluksi, että pakko olla kiva paikka, tai olen kusessa. Muuten olisi tullut lisää lukiotunteja -.-

Tänä aamuna kun vielä olin sängyssäni lojumassa, ajattelin aika paljon nanooni liittyviä asioita. Pohdin esimerkiksi, kuinka tarkkaan suunnittelen hahmoni ennen kuin alan kirjoittaa. Päätin, että nyt minulla on päähenkilöistä aivan tarpeeksi, ja muutamasta sivuhenkilöstä on kerrottu tarkemmin. Niistä keskeisimmistä sivuhenkilöistä siis.

Tänä vuonna aion kestää nanon mansikka juissin avulla ja kai jotakin tukea kavereiltakin saa. Vaikka eivät ymmärrä, kuka oikein jaksaa aina vain kirjottaa, mutta tarpeen tullen saattavat raahata ulos kotoa, ja piristää ankeaa kirjoituspäivää. Eli siis heti perjantaina :D Alkaa heti kaikkea kasaantua, vaikka koko ajan pomppii mielessä. että aikaa pitää järjestää nanolle. No, kavereitten kanssa saattaa saada jotakin aivan hulluja ideoita, joita mahduttaa mukaan tarinaan. Joitakin juttuja olenkin jo poiminut juoneen mukaan. Toivottavasti toimivat.

Pitäisi varmaan olla jokin toinen blogi, sellainen, joka ei liity nanoon mitenkään. Saattaisi se olla kuitenkin aika hankalaa, kirjoittaa kahta samaan aikaan. Mutta kai sitä marraskuussa voi sitten ruikuttaa tänne, ja sen jälkeen harkita toista blogia muihin tarpeisiin. Tai vaikka blogi siitä, mitä ollessani Pajakoulussa tapahtuu.

Siinäpä hyvä idea.

NaNoWriMo

Nyt kun olen mielestäni puuhastellut aivan riittävästi ulkoasun ja kaiken muunkin turhan säätämisen kanssa, on aika kirjoittaa kunnolla.

Eli tänä vuonna aion osallistua NaNoWriMo:on, jota jo viime vuonna vähän kokeilin. Eli huimat 50 000 sanaa kuukaudessa pitäisi kirjoittaa. Yhden päivän aikana pitäisi siis kirjoittaa noin 1667 sanaa, jotta pysyy aikataulussa. Joku voi tietenkin kirjoittaa enemmän yhden päivän aikana, joku vähemmän. Itse luultavasti yritän kirjoittaa jonkin verran enemmän, kun on vielä alkuinnostusta.
Tarkemmin tästä voi lukea www.nanowrimo.org

Tässä kuussa keksin kokeilla, miten mahdollisesti kykenisin kirjoittamaan tuollaista vaativaa määrää. Aloitin vasta 9. päivä tätä kuuta, joten tavoitteeksi tuli ylittää 40 000 sanaa. Vielä on huominen jälellä, ja uskon pääseväni tavoitteeseeni. Huomasin kyllä, että kolmas viikko oli aivan kamala, ei meinannut tulla millään juttua, kunnes muutin tapahtumia ratkaisevasti. Se auttoi kummasti jatkamaan, ja samalla tavalla ajattelin tehdä ensi kuussakin, jos tulee mitään tylsyysvaiheita, jolloin ei keksi jatkoa ilman loikkimista eteenpäin.

Marraskuun aiheenani on homoavioliitot. Keksin aiheen aivan jostakin puskasta eri foorumeita lukiessani, ja hylkäsin vanhan ideani melkein saman tien.
             Eli kaksi nuorta poikaa, jotka ovat tunteneet toisensa ties kuinka kauan (ja seurustelleet 14 vuotiaista asti), päättävät mennä naimisiin, kun sellainen tilaisuus Suomessa avautuu. Tapahtumahetkellä naimisiin voi vielä mennä vasta Helsingissä, joten köyhät opiskelijapojat päättävät säästää rahaa kaikkiin menoihin, ja odottavat vielä hetken. Kerron heidän elämästään ennen naimisiin menoa, ja sen jälkeen. Tuon myös ilmi, miten Suomi ei ole vielä valmis vastaanottamaan näitä saman sukupuolen omaavia aviopareja, vaan miten pojilla tulee olemaan todella rankkaa saadakseen lähipiirinsä hyväksynnän. Tiedossa on siis masentumista ja itsetuhoisia ajatuksia, mutta kerron myös, miten onnellisia pojat ovat yhdessä.

On se aika jännää, että kirjoitan kahden pojan suhteesta, vaikka minulla ei itselläni ole hajuakaan mitä sellaisessa suhteessa voisi oikeasti tapahtua. Sen takia tarinani ei viittaa mihinkään todelliseen. Siinä kerron lähinnä omia ajatuksiani, ja pohdintoja siitä, mitä se voisi olla. Kaikki hahmot olen tietenkin keksinyt omasta päästäni, ystäväni heitellessä nimiehdotuksia facebookin kautta.

Yritän siis keskittyä homojen asemaan, enkä niinkään kahden pojan väliseen rakkauteen. Tai mistä sitä tietää, mitä keksin matkanvarrella kirjoittaa. Tästä siis 50 000 sanaa, ei helppoa. Mutta tahdon yrittää, ja katsotaan siis, mitä tästä oikein tulee.